Mä en voi ymmärtää enää yhtään mitään. Kavereita tulee ja menee, oon ittekkin ihan pihalla
kaikesta, mut ei se mitään. Ehkä se kasvattaa.
Musta tuntuu, et pilaan asioita sitä mukaan kun ne järjestyy. Ja hassuintahan tässä on se, että
musta ei vaan tunnu siltä, vaan asiahan on juurikin ja nimeomaan niin. Ei kukaan muu voi mun asioita paskoa, kun mä itse. Turhaan siitä muita syyttämään, siinä ei saa aikaseksi kun turhia riitoja ja väärinkäsityksiä.
Ja pahaa oloa itsensä lisäks myös muille. Pitää vaan kestää se kaikki sotku minkä on itse aiheuttanu.
Mulla on nyt just vähän kaikkea menossa. Oon ensinnäkin muuttamassa asuntolaan varmaan ens viikolla, siinä on ollut nyt hommia tosi paljon, että oon saanut sen onnistumaan. Koulu vie ihan hirmusti aikaa,
ootan vaan syyslomaa.
Tuntuis tosi hyvältä, jos vois pitkästä aikaa vaan olla, ja unohtaa kaiken. Koulun, stressin,
ehkä vähäks aikaa jopa kaverit. Olla vaan ihan rauhassa ees vähän aikaa. Sitä tarvii jokainen joskus, ajatteleminen ei aina oo terveellistä.
Mulla ei oikeestaan ollut mitään kummempaa asiaa, teki vaan ihan hirveesti mieli tulla jakamaan noi muutamat mietteet, kun edellisestä postauksestakin on jo ihan jonkun verran aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti